Kipu ja Rakkaus

 Olen aikaisemmin kirjoittanut ihan ensimmäisessä postauksesta gut-feeling.stä - miten sitä on hyvä kuunnella. Minulla on koko ajan ollut sellainen tunne, että jokin homma on mennyt lääkäreiltä ohi magneetteja katsoessa. On ollut aivan käsittämätöntä, että kipu on ollut mitä on ollut ja että magneeteista ei ole löytynyt selityksiä. Tämä asia on vaivannut minua ja olen uudestaan ja uudestaan palannut tähän ajatukseen, kunnes lopulta marssin yksityisen sairaalan tiskille ja pyysin heitä viime viikolla laittamaan kaikki kuvat Uuteen Lastensairaalaan. Sinne laitoin sitten viestiä, että toivon, että ortopedit katsovat kaikki kuvat uudestaan. Ehkä ajattelivat, että olen hysteerinen äiti, mutta en välitä... Tänään tuli sitten lääkäriltämme viesti, että ortopedi tulee tänään käymään fyssarin huoneeseen, kun lapsi on siellä. Vähänkö kuumottava viesti... Arvelin, että jos ei olisi mitään kerrottavaa, niin tuskin se tulisi sinne... Äsken laitoin seuraavan viestin yksityisen lääkärikeskuksen m...

 Siitä on nyt 3 viikkoa, kun viimeksi kirjoitin. Viikkoihin mahtuu tavallaan paljon ja vähän. Syysloma ja sairastelu oli levon kannalta hyvä kombinaatio ja tietysti kokonaiskuormitus oli matala vaikka lapsi tekikin kaikkia kuntoutusharkkoja. Sitten jatkui koulu, mutta treenit jäivät tauolle. Valitettavasti tuntuu, ettei treenitauolla ollut isoa vaikutusta. Heti syysloman jälkeen kipu yltyi taas loppuviikkoa kohti, ihan niin kuin aikaisemminkin. Arki oli tavallaan kovin rauhallista, mutta koulu ja kuntoutukset ovat kombinaationa selkeästi aika paljon. Joka on asia, jolle ei oikein voi mitään. Tai en ainakaan itse tiedä, mitä voisi tehdä. Lapsi myös ylirasitti terveen raajan, joka johti aika kestämättömään yhtälöön, kun tuntui, että yhtäkkiä kaikki liike olikin pahasta. Onneksi yksi viikonloppu totaalilepoa auttoi terveen jalan palautumisessa. 7.11 piti olla magneettistimulaatio. Sarja TMS-hoito. Sitä lapsi sitten oli kauhulla odottanut jo muutaman viikon. Kipu yltyi, mitä lähemmäs t...