Siirry pääsisältöön

Gut-feeling...

 Olen aikaisemmin kirjoittanut ihan ensimmäisessä postauksesta gut-feeling.stä - miten sitä on hyvä kuunnella.

Minulla on koko ajan ollut sellainen tunne, että jokin homma on mennyt lääkäreiltä ohi magneetteja katsoessa. On ollut aivan käsittämätöntä, että kipu on ollut mitä on ollut ja että magneeteista ei ole löytynyt selityksiä.

Tämä asia on vaivannut minua ja olen uudestaan ja uudestaan palannut tähän ajatukseen, kunnes lopulta marssin yksityisen sairaalan tiskille ja pyysin heitä viime viikolla laittamaan kaikki kuvat Uuteen Lastensairaalaan. Sinne laitoin sitten viestiä, että toivon, että ortopedit katsovat kaikki kuvat uudestaan.

Ehkä ajattelivat, että olen hysteerinen äiti, mutta en välitä...

Tänään tuli sitten lääkäriltämme viesti, että ortopedi tulee tänään käymään fyssarin huoneeseen, kun lapsi on siellä. Vähänkö kuumottava viesti... Arvelin, että jos ei olisi mitään kerrottavaa, niin tuskin se tulisi sinne...

Äsken laitoin seuraavan viestin yksityisen lääkärikeskuksen muutamalle lääkärille/ortopedille:


"Hei,
toivon, että vastaatte tähän viestiin - sisältää erittäin tärkeää asiaa, joka voi auttaa teitä palvelemaan ja hoitamaan asiakkaitanne paremmin.
Olemme nyt olleet uuden lastensairaalan piirissä CRPS:n takia syyskuusta lähtien. Minä olen jäänyt miettimään magneetteja ja niiden lausuntoja ja olen epäillyt sitä, että oletteko katsoneet niitä tarkasti. Kävin viime viikolla pihlajalinnassa ja pyysin lähettämään kaikki lastensairaalaan ja siellä pyysin asiantuntijoita katsomaan kaikkia kuvia.
Äsken tapasimme ortopedin, joka oli nähnyt äärimmäisen harvinaisen nivelsiteen repeämän jalkapohjassa. Hän sanoi, että yli 20v kokemuksella ei ole nähnyt sellaista lapsella. Aikuisilla sellainen leikataan, mutta lapsilla ei, mutta paranemisen kannalta alkuun olisi pitänyt välttää kävelyä. Voi olla, että olisimme voineet välttyä CRPS:ltä. Se muuten ei ole mitään herkkua. 

Teille kaikille tiedoksi, että vamma sattui 18.4 ja nyt viimeiset 2,5kk lapsi ei ole pystynyt astumaan jalalle lainkaan. Uuden lastensairaalan hoitotiimi on aivan huippu ja nyt tämä uusi löydös muutti hieman hoitosuunnitelmaa ja fyssaritreeniä.

Eli jos haluatte oppia lasten jalkapohjan nivelsiteen repeämistä, kannattaa tsekata lapsen kuvat.

Toivottavasti tästä oli teille hyötyä.

Hyvää syksyn jatkoa sinne!"

Eli, vihdoin saimme edes jonkun selityksen tälle... Ja siis ortopedi korosti, että tämä on äärimmäisen harvinaista ja todella todella huonoa tuuria :(

Olenpa iloinen, että jaksoin sorkkia totakin asiaa!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Riittää, että onnistun joskus

Tällä hetkellä meidän kodissamme käydään suhteellisen paljon vaikeitakin keskusteluja. Vaikeimmat ovat niitä, kun lapsen pelko omasta identiteetin murenemisesta on läsnä. Niistä en edes kykene kirjoittamaan mitään ainakaan vielä. Mutta moni niistä liittyy siihen, että kuntoutusta ei voi tehdä toisen puolesta ja pitää uudestaan ja uudestaan muistuttaa kuntoutuksesta ja välillä turhauttaa. Välillä tuntuu, että olen aivan hukassa ja suusta tulee vain "vääriä" asioita. Ei uskoisi, että kyseessä on sertifioitu tunnetaito-osaaja, kun tulee huudettua aivan älyttömiä asioita... "Tuntuu, ettet itse ole omalla puolellasi! Miksi sä et TEE niitä asioita, mitä lääkäri/fyssari ohjeistaa? Miten VOI olla, että olet ollut tuntikausia siinä, etkä ole KERTAAKAAN karaissut tai käyttänyt TNS-laitetta tai tehnyt muita harjoituksia? Kukaan muu ei voi niitä treenejä tehdä sun puolesta! Se raaja EI PARANE jos sä et oikeesti TEE niitä asioita!"   Luonnollisesti asiaan vaikuttaa oma energiata...

Explaining pain

  Fyssarin vinkistä löysin tämän videon. Krooninen kipu kuvattu viidessä minuutissa.

Kipu-psykologikäyntejä ja jälleennäkemisiä

 Juuri nyt lapsi ekaa kertaa kipu-psykologilla, jonka jälkeen taas fyssari. Jännitettiin koko viikonloppu onnistuuko, kun oltu kipeenä. Onneks jo eilen alkoi näyttää tosi hyvältä ja päästiin! Olen iloinen, että nyt tämäkin prosessi käynnistyy.  Tämä huone on kiva! Täällä pystyy työskentelemään ja vaan olemaan. Jatkan tätä vasta nyt myöhemmin, koska minut haettiin tuolta pois ja minäkin pääsin psykologille! Olen kyllä niin kiitollinen veronmaksaja. En tiennyt, että olisi myös minun psykologikäyntini, joten en ollut valmistautunut. Oli kyllä sellaista tajunnanvirtaa - ei päätä eikä häntää.. Noh - onneksi se jatkuu! En oikein tiedä sainko siitä mitään muuta vielä, kuin kuuntelevan korvan ja jotain vahvistusta. Olenhan tätä itse-terapioinut jo pitkään - muun muassa kirjoittamalla. Ja siis oli ihanaa vain puhu jollekin, josta tiesi että hän TODELLAKIN ymmärtää mistä kyse. Tuntuu, että sellaisia ei paljoo tule vastaan... Fyssarin kanssa sitten juteltiin lapsen käynnin jälkeen ja oli...