Live and learn? Tai sittenkin experience trauma and learn?

Siitä on tasan 2kk, kun viimeksi kirjoitin. Olisipa hyviä uutisia... Ajattelin, että ei ole, mutta luin tuon edellisen postauksen ja täytyy sanoa, etten muista koska kipu olisi peak:annut noin, että ambulanssin soittaminen tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Eli sehän on hyvä uutinen!

Kahdessa kuukaudessa on tapahtunut ainakin seuraavat asiat:

• Koko joulukuu rampattiin säännöllisesti Lastensairaalan kipukeskuksessa. Fyssaria ja psykologia.
• Fyssarilla mentiin lempeästä lähestymisestä järeämpään ja kuntoutustreeniin tuli lisä-intensiteettiä (toteutus tosin vähemmän intensiivistä - koska kipu), koska lempeä lähestyminen ei tuottanut tulosta
• Lääkäri määräsi toisen lääkkeen annostuksen lisäämistä tuplaan - ehkä se on vaikuttanut megakipu-peak:ien vähenemiseen/loppumiseen?
• Joululomalla otettiin iisisti ja nautittiin - oli ihanaa! Vaikkakin erilaista. Meidän onneksemme oli sen verran huonot ulkoilukelit, että sisähengailu ei tuntunut muistakaan harmilliselta.
• Tammikuussa kipukeskuksen yhteisvastaanotolla (fyssari ja lääkäri) todettiin, että koska mikään "perinteinen hoito" ei ole oikein tuottanut haluttua tulosta niin täytyykin miettiä muita vaihtoehtoja. Ihana fyssarimme sattuu olemaan faskia-koulutuksessa ja sai siitä idean: mitä jos faskiasta voisi olla lapselle apua!
• Saimme siis lähetteen Faskiakäsittelyyn, jonka aloitimme 15.1.
• Ehkä perheen ja oman hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta isoin asia: koulutaksi!! KIITOLLINEN veronmaksaja!

Faskiakäsittely. Sitä joku suositteli jo kesäkuussa, mutta päädyimme jatkamaan vain fyssaria silloin. Ajatus ei edes käväissyt mielessä (koska se on täysin tuntematon asia), ennen kun saimme lähetteen. Nyt se sitten on pyörinyt mielessä koko ajan.

Mitä on faskia? Faskia eli lihaskalvo ympäröi ja sitoo yhteen lihaksia, lihasryhmiä, verisuonia ja hermoja muodostaen kolmiulotteisen lihaskalvojärjestelmän jatkumon. Faskian aktiivinen rakenne toimii mekaanisesti lihasten toimiessa, asennon muuttuessa tai ulkoisten voimien vaikuttaessa kehoon. (Lähde: www.fysios.fi) Ja faskiakäsittely on faskian käsittelyä :)

Olemme olleet siellä nyt 4 kertaa ja se on ollut ylä- ja alamäkeä. Ylämäkeä, koska tuntuu, että vihdoin joku tajuaa aivan melkein SOLUtasolla mistä kyse. Alamäkeä, koska kipu myös yltynyt hetkittäin paljonkin. Ylämäkeä, koska tuntuu, että oppii aivan valtavasti! Alamäkeä, koska tajuaa silti niin vähän eikä oikein tiedä mitä tehdä vastaanottojen välissä. 

Alamäki eskaloitui sellaiseksi, että tänään meillä oli vastaanoton yhteydessä pitkä keskustelu ja myös "valistustilaisuus". Terapeutti kävi läpi fysiologiaa, kivun psykologiaa ja ihan kaikkea juurta jaksaen. Tuntuu, että pää räjähtää kaikesta uudesta, mitä sinne on koitettu tunkea. 

Nämä asiat haluan muistaa, ja korjoitan ne siksi tänne:

• Kipumekanismi on jo aikaisemmin tullut tutuksi (siitä enemmän täällä) ja olen tiennyt, että ne lääkkeet, joita lapsi popsii vaikuttavat siihen aivojen ja selkäytimen väliseen informaation kulkuun ja -tulkintaan. 
• Lastensairaalan kipukeskuksessa on keskitytty nimenomaan tuon asian hoitoon. Ja syy, miksi se ei ole tuottanut tulosta on mahdollisesti pitkästä liikkumattomuudesta johtuva fysiologinen ongelma. Nimenomaan faskiaan liittyen.
• Se, mitä tapahtuu liikkumattomuuden seurauksena on aika hurjaa. En jaksa enkä osaa selittää kaikkea, mutta ne kalvot joiden pitäisi liikkua ihon ja lihasten välissä niin ne eivät enää liiku niin kuin pitää. Ja kun lihas aktivoituu ja se kalvo ei liiku niin se sattuu! Ja silloinhan sitä ei liikuta. Ja kierre vain vahvistuu. Lopulta ollaan tilanteessa, mikä muistuttaa sitä, kun yrittää liikuttaa kahta kelmua vastakkain. No ei pahemmin liiku. Paitsi jos niiden välissä on öljyä!
• Hyaluronan. Jos googlettaa sen sanan niin todnäk löytyy vaikka mitä meikkivoidetta ja ihotuotetta. Mutta siinä on myös kyse kemiallisesta aineesta, joka nimenomaan on se kehon luontainen "öljy" tai "liukuvoide" siellä faskian ja lihaksen välissä. (ja varmaan muuallakin)
• Tämä "liukuvoide" pitäisi saada taas "liukuvoide"-muotoon. Nyt se on vähän kuin jähmettynyt ketsuppi, joka vaatii ravistelua jotta olisi taas juoksevampaa.
• No miten tämä tapahtuu? Liikeellä. Ja millä liikkeellä? No ensin sellaisella "pintakerroksen" (superficial fascia) lempeällä liikuttelulla. Ihoa vaan niinkuin "liikutellaan" koko kämmennellä suhteellisen lempeästi. Sitten kun tätä on tehty niin kauan että iho ja raaja lopulta kestää sen kosketuksen kipeytymättä liikaa niin faskia-osaajan avulla aletaan liikutella "syvempiä kerroksia", eli "deep fascia".
• Hidasta hommaa. Mutta elintärkeää. Nyt pitää saada lapsikin tajuamaan, että "if you don't use it, you lose it".

Taas nousi pintaan kiukku liittyen siihen, miten ensimmäiset kuukaudet meni. Aivan päin h*lvettiä. Jos olisin tiennyt (tai jos lääkärillä olisi ollut se tieto) silloin, tilanne voisi olla eri.

Mutta ei auta jossittelu ja olen jo löytänyt jonkinlaisen hyväksynnän olotilan tuohon liittyen, joten ei palata siihen aikaan sen enempää.

Se, mitä opimme tänään, on suhteellisen uutta tietoa ja ymmärrystä ihan noin ylipäänsä. Huh - lapsi siis on tällaisten asioiden kokemusasiantuntija ja asiantuntija jo nyt. 

Täytyy vielä tässä nostaa, että tämä suunta ja idea nousi kipukeskuksen fyssarilta, ei lääkäriltä. Ja hienoa huomata miten kipukeskuksessa ei vaikuta olevan sitä hierarkiaa, mihin joskus sairaaloissa törmää. Fyssari on parhaillaan faskia-koulutuksessa lapsemme faskiaterapeutin ohjauksessa!

Päässä vain vilisi kaikki uudet opit ja myös kaikki tunteet, jotka vastaanotto herätti (se oli itsessään ala- ja ylämäkeä).

Kun pääsin shake the dust -tunnille olin todella valmis vain SHAKE THE DUST. Kesken tunnin ohjaaja sanoi jotain tällaista "olen etuoikeutettu, kun saan olla vanhan viisaan miehen opetuksessa nyt. Hän puhuu aina liikkeen tärkeydetä. "Koska kun liike loppuu, kaikki loppuu. Kun liike loppuu, kuolee.". Hänellä ei tietenkään ollut mitään tietoa mistä tulin tunnille. Eli hän ehkä ihmetteli miksi itkin siellä. Tunti vedetään silmät kiinni, eli muut varmaan huomasivat vasta tunnin jälkeen. Meinasin kertoa ohjaajalle, miten hänen lauseensa todellakin on enemmän totta, kuin mitä ehkä oikeasti uskoo. Se ei ole vain heitto. Se on totta.

"Koska kun liike loppuu, kaikki loppuu. Kun liike loppuu, kuolee." Lapseni raaja on tästä elävä esimerkki. Huom: ELÄVÄ. Eli vielä on toivoa!

Seuraavat askeleet ovat siis:

1. Raajan säännöllinen rasvaus ja lempeä hierominen
2. Mielikuvaharjoitukset kaksi kertaa päivässä (Sulje silmät ja ajattele raajan kaikkia osia vuorotellen)

Hyvää uutta vuotta - hengitys kerrallaan!