Eikö kivulla ole mitään rajaa?

Tuota pohdin tänään.

Eilen kipu oli todella kova, kun välitunnilla raajaan oli osunut pallo. Se aikalailla vaikutti koko iltaan mutta onneksi pahin kipu oli aamuun mennessä laantunut. 

Eli tarkennuksena vielä, että kipu on koko ajan todella kova, mutta sitten kun siihen raajaan osuu jotain, niin silloin se on todella todella todella kova jonkin aikaa.

Tänään sitten koulussa ei ollut tapahtunut mitään ja odotimme kaikki levollista ja rentoa perjantai-hengailua. Palautumista. Piti saada huokailla helpotuksesta ja nauttia joutilaisuudesta. Ja fiilistelimme, miten hyvä, että eilinen kipu oli laantunut.

No sitten kävikin niin, että raaja vahingossa osui esineeseen ja vääntyi, joka johti aivan infernaaliseen kiputilaan. Sellaiseen, että ajattelin, että pitääkö soittaa ambulanssi tai kuskata sairaalaan. Pahin peak ei meinannut millään taittua. Ja nyt kaksi tuntia myöhemmin edelleen kipu on jatkuvaa, kipuvaikerointi ja irvistely jatkuvaa ja kaikilla täällä siksi huoli ja vähän raskas hengittää. Tietenkin kipupotilaalla kaikkein vaikeinta, mutta onhan tämän kodin tunnelma ja ilmapiiri nyt hyvin erilainen, kuin mitä olimme alunperin fiilistelleet. 

Ja sille ei vaan voi mitään. Tapahtunutta ei voi muuttaa. Kipu ei käskemällä mene pois. Päinvastoin. Ja vaikka kaikki tiedämme jo nyt mekanismit ja sen, että juuri nyt kipu saa valtaa, niin silti ei mikään mahti maailmassa voi nyt estää sitä - se on niin raju.

Välillä mietin, että eikö kivulla ole mitään rajaa? Tuntuu, että skaala vaan kasvaa kasvamistaan ja sitä kautta myös toleranssi pienellä.

Ja pikkusisarkin tässä ehti sanoittaa tunteitaan siitä, miten jotenkin kaikki vaan pyörii sen toisen kivun ympärillä. Sydän särkyi silloinkin... Koska onhan se tavallaan totta ja sen eteen pitää tehdä töitä, että toinen saa kokea paljon sellaisia hetkiä ja tilanteita, missä sisaruksen kipu ei hallitse ja vaikuta. Tämä on itseasiassa erotilanteessa haastavaa, kun on yksin lasten kanssa.

Lääkäri totesi tuossa yli kuukausi sitten, että "nyt on varmaan pahin selätetty ja saatu tilanne hallintaan". No joo. Se olikin syysloman ja koronan tuottama illuusio. Koska edelleen ja valitettavasti suunta on alaspäin. Nyt siis jo yli 7kk.

Miten sisukas tuo ihana tyyppi on <3