Viime viikolla oli taas kipukeskuksen lääkärin kanssa puhelinpaltsu. On ollut jotenkin jännää, miten pienessä roolissa lääkäri on ollut ja miten isossa roolissa lopputiimi. Fyssari ja psykologi. Ja nyt faskiaterapeutti. Mutta koko tiimillä on viikoittaisia palavereita, missä käyvät kaikkia case:ja läpi joten lääkäri on hyvin kartalla. Tämä keskustelu oli erilainen, kuin aikaisemmat. Oli enemmän kohtaaminen. Ajatusten vaihto. Pysähtyminen. Toki kävimme läpi miten tilanne nyt edennyt faskiassa ja mietimme yhdessä tulevaa. Mehän saimme vihdoin ajan pitkän jonotuksen jälkeen sarjamagneettistimulaatioon , johon lapsi pääsisi ennen pääsiäistä. Tästä lääkäri totesi, että se on vähintäänkin kyseenalaista, että kannattaako tätä käyttää meidän lapsen hoidossa. Lapsilla näyttö on hyvin pientä, että olisi yhtään mitään vaikutusta ja se tosiaan stressaa lasta valtavasti, joka itsessään pahentaa tilannetta. Eli saattaa olla lose-lose vaihtoehto meille.. Eli sitä ei ehkä sittenkään tehdä. Katsotaan.....
Olen äiti, joka esikoisen loukkaantumisen (keväällä 2022) myötä oppii joka päivä uutta kivusta - ja sisusta. Ja rakkaudesta. Äitiyden lisäksi minulla on oma, ainutlaatuinen elämäni, josta viisas ihminen muistutti minua. Tämän blogin avulla haluan lähinnä dokumentoida tätä ihmeellistä oppimis- ja kuntoutusmatkaa itselleni. Ja jos joku saa tästä lohtua, oppia, uskoa, toivoa, vertaiskokemusta, niin se on vain plussaa! Kiitos kun pistäydyit käymään.