Viime viikolla oli taas kipukeskuksen lääkärin kanssa puhelinpaltsu. On ollut jotenkin jännää, miten pienessä roolissa lääkäri on ollut ja miten isossa roolissa lopputiimi. Fyssari ja psykologi. Ja nyt faskiaterapeutti.
Mutta koko tiimillä on viikoittaisia palavereita, missä käyvät kaikkia case:ja läpi joten lääkäri on hyvin kartalla.
Tämä keskustelu oli erilainen, kuin aikaisemmat. Oli enemmän kohtaaminen. Ajatusten vaihto. Pysähtyminen.
Toki kävimme läpi miten tilanne nyt edennyt faskiassa ja mietimme yhdessä tulevaa. Mehän saimme vihdoin ajan pitkän jonotuksen jälkeen sarjamagneettistimulaatioon, johon lapsi pääsisi ennen pääsiäistä. Tästä lääkäri totesi, että se on vähintäänkin kyseenalaista, että kannattaako tätä käyttää meidän lapsen hoidossa. Lapsilla näyttö on hyvin pientä, että olisi yhtään mitään vaikutusta ja se tosiaan stressaa lasta valtavasti, joka itsessään pahentaa tilannetta. Eli saattaa olla lose-lose vaihtoehto meille.. Eli sitä ei ehkä sittenkään tehdä. Katsotaan..
Uskalsin kysyä vaikeitakin kysymyksiä:
Onko lapsemme tilanne pahimmasta vai helpoimmasta päästä? (vaikka arvasin kyllä, mikä vastaus on)
Lapsemme tilanne on kuin onkin pahimmasta päästä. Lääkäri ihmetteli uudestaan ääneen, miten on mahdollista, ettemme aikaisemmin tulleet kipukeskukseen. Että yleensä jos tapaturman jälkeen ilmenee kestokipua niin hoidettava ohjataan kipukeskukseen ihan maksimissaan muutaman viikon sisään. Kipuääkäri puhui siitä, että onneksi nuoremmilla lääkäreillä on opintojenkin kautta (toivon mukaan) parempi kyky arvioida, milloin oma osaaminen ei riitä ja milloin on syytä kipauttaa kaverille.
Lisäksi hän kuitenkin totesi, että perheenä kuitenkin pärjäämme tilanteessa paremmin kuin yleensä. Hän alleviivasi, miten hyvin meillä menee perheenä. En ole ihan varma mitä se tarkoittaa - että miten perheet yleensä oireilevat? Ehkä ne on niitä, jotka googlettavat :) Itse en siis edelleenkään sitä tee, koska kesän kokemukset vaikuttivat niin negatiivisesti kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Ja lääkäri totesi vielä, että hän näkee mahdollisuuden "parantumiselle". että raaja saadaan kuntoon. Itselleni se on välillä vaikea ajatus, kun näkee niin läheltä tätä asiaa, mutta tsemppaan itseänikin ja toivon parasta!
Lapsen mieliala on ollut todella hyvä. Voiko se johtua lääkkeistä? (toinen lääke on masennuslääke) Mitä tapahtuu, kun lääkitystä aletaan pienentämään/lopettamaan? Voiko silloin iskeä mielialan romahdus?
Ne lääkemäärät, mitä lapsi syö sitä "masennuslääkettä" (Noritren) ovat niin pieniä, että niillä määrillä ei hoideta masennuksia. Se on se toinen lääke, jonka annostusta kasvatettiin ja se ei vaikuta mielialaan. Hyvin hyvin epätodennäköistä, että lääkkeet vaikuttaisivat suoraan mielialaan tällä hetkellä (paitsi tietysti parempien yöunien seurauksena) ja myös että lääkkeiden lopettaminen vaikuttaisi. Huh helpotus!
Meillä enää 4/10 faskiakertaa jäljellä - mitä sitten tapahtuu?
Jos/kun siitä on hyötyä ja se tukee kuntoutumista niin sitä jatketaan ilman muuta! JEE!!
Juttelimme aika pitkään. Ihmisinä. Ei ollut lääkäri-potilas asetelmaa. Enemmän ihminen-ihminen. Itse luulen, että tämä on tapauksena suhteellisen harvinainen. Kipu aivan extreme. Pahimmasta päästä CRPS. Silti mieliala suht hyvä ja vahva usko kuntoutukseen ja toipumiseen - ja tulevaisuuteen huippu-urheilijana. Lapsemme on myös ollut ensimmäisiä kipukeskuksen asiakkaita, kenen kanssa testattu VR-laseja. Ja ensimmäinen kipukeskuksen asiakas, joka saanut lähetteen Faskiaan. Paljon mahdollisuuksia oppia kaikille!
Keskustelun perusteella taas tuli mieleen se potilasvahinkoilmoitus. En vaan jaksa sitä tehdä - vielä..
Kommentit
Lähetä kommentti