Siirry pääsisältöön

Maailmassa on hyviä ihmisiä!

Joskus sitä vaan melkein ällistyy - että miten VOI olla niin hyviä ihmisiä!

Kuten viimeksi kirjoitin, niin lapsen kuntoutuksessa on tällä hetkellä faskia fokuksessa ja olemme löytäneet todella hyvän faskiaterapeutin. En vain ehkä tajunnut miten hyvä hän on, ennen maanantaita.

Lapsi käy maanantaisin treeneissään - eli kerran viikossa edelleen sen hieman pidemmän totaali-stop:in jälkeen. Se on hyvä asia ja vaikuttaa palvelevan kuntoutusta enemmän kuin se, ettei kävisi ollenkaan.

Tästä olimme puhuneet faskiassa myös. Nyt maanantaina treenien jälkeen sain viestin lapsen valmentajalta, että faskiaterapeutti oli käynyt siellä treenihallilla (koska itse käy punttiksella lähistöllä) tutustumassa lapsen treeniympäristöön, valmentajaan ja lapsen treenaamiseen/kuntoutukseen siellä. Hän oli pitkään valmentajan kanssa käynyt asioita läpi ja valmentaja sai vinkkejä. Valmentaja pyysi myös meiltä lupaa viestissä saada faskiaterapeutin puhelinnumero (terapeutti oli pyytänyt häntä kysymään lupaa) ja nyt sitten valmentajalla on myös yhteys henkilöön.

Kaikki tämä täysin ilmaiseksi, pyytämättä ja vain puhtaasta auttamisen halusta ja hyvästä sydämestä. En ollut uskoa silmiäni, kun luin viestiä! Tuntuu, että olisimme voittaneet lotossa!

Tämähän varmasti myös lisäsi huomattavasti lapsen luottamusta häneen. "Näen sinut. Näen mikä on sinulle tärkeää. Haluan tutustua sinuun sinun tärkeimmässä ympäristössäsi."


Kiitollinen <3 



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkä matka

Turha sitä on liikaa katsoa taaksepäin. Silti annan itselleni luvan tuntea laajan skaalan vaikeita tunteita liittyen siihen, että aivan mitättömän pieni loukkaantuminen huhtikuussa triggeröi aivan hurjan tapahtumaketjun. Jossitella, sitäkin olen tehnyt ja tulen todennäköisesti tekemään ja ehkä joku päivä pystyn siitä päästämään irti. Tunteita ja oppeja Tapahtumaketju sisältää lukuisia lääkärikäyntejä, magneetteja, röntgeniä ja eri lääkäreiden eri lausuntoja. Huolta, toivoa, helpotusta ja taas kasvavaa huolta. Vähättelyä, liioittelua. Epäuskoa, taistelutahtoa, energiaa ja apatiaa. Vihaa, ärsytystä, katumusta. Häpeää ja turhautumista. Ja myös iloa. Läheisyyttä. Surua. Ja valtavasti rakkautta. Ja oppimista. Vielä muutama kuukausi sitten en edes tiennyt että CRPS on olemassa. En todellakaan tiennyt aivojen kipukeskuksesta mitään. En tiennyt, että aivot voivat kivun takia hylkiä raajan. Ja ehkä nolointa - ja tärkeintä - kaikesta: en tiennyt, että vaikka on vakuutus, niin  Lastensairaala...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Riittää, että onnistun joskus

Tällä hetkellä meidän kodissamme käydään suhteellisen paljon vaikeitakin keskusteluja. Vaikeimmat ovat niitä, kun lapsen pelko omasta identiteetin murenemisesta on läsnä. Niistä en edes kykene kirjoittamaan mitään ainakaan vielä. Mutta moni niistä liittyy siihen, että kuntoutusta ei voi tehdä toisen puolesta ja pitää uudestaan ja uudestaan muistuttaa kuntoutuksesta ja välillä turhauttaa. Välillä tuntuu, että olen aivan hukassa ja suusta tulee vain "vääriä" asioita. Ei uskoisi, että kyseessä on sertifioitu tunnetaito-osaaja, kun tulee huudettua aivan älyttömiä asioita... "Tuntuu, ettet itse ole omalla puolellasi! Miksi sä et TEE niitä asioita, mitä lääkäri/fyssari ohjeistaa? Miten VOI olla, että olet ollut tuntikausia siinä, etkä ole KERTAAKAAN karaissut tai käyttänyt TNS-laitetta tai tehnyt muita harjoituksia? Kukaan muu ei voi niitä treenejä tehdä sun puolesta! Se raaja EI PARANE jos sä et oikeesti TEE niitä asioita!"   Luonnollisesti asiaan vaikuttaa oma energiata...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Explaining pain

  Fyssarin vinkistä löysin tämän videon. Krooninen kipu kuvattu viidessä minuutissa.
Lähetä kommentti
Lue lisää