Siirry pääsisältöön

Kurotetaan tähtiin

Pitkän sekoiluvaiheen jälkeen kurotetaan tähtiin! Päällimmäisenä tunteena kiitollisuus. Seassa myös toiveikkuutta ja pelkoa. 




Kokonaisvaltainen lähestyminen

Se tunne, kun samassa tilassa istuu kipu-lääkäri, kipu-fysioterapeutti, kipu-hoitaja ja kun tiimiin kuuluu lisäksi kipu-psykologi. Ensimmäinen käyntimme oli positiivinen kokemus monella tapaa.

Nyt puhelimeen tulee vähän väliä SMS-viestiä varatuista ajoista. Ei hajuakaan mitä ne eri ajat ovat, mutta ainakin on tunne siitä, että joku auttaa meitä proaktiivisesti.

Myös meille vanhemmille on tarjolla kipu-psykologin vastaanotto ja tähän tulemme tietenkin tarttumaan.

Onnellinen veronmaksaja - ja kiitollinen siitä, että tämä on ensimmäinen kerta yli 12 vuoden vanhemmuuden aikana, kun olemme Lastensairaalan hoidossa. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Explaining pain

  Fyssarin vinkistä löysin tämän videon. Krooninen kipu kuvattu viidessä minuutissa.

Kipukeskus, paras keskus

Tänään puhelin soi. Siellä oli fyssari, joka palasi eiliseen käyntiin. Halusi vielä tarkentaa muutamia juttuja. Kuinka usein uutta lastaa tulee pitää ja kuinka pitkään. Oli konsultoinut kollegoja. Juteltiin muutenkin - siitä isoimmasta blokista. Eli se "rakkaudesta lajiin"-homma. Hän sanoi, että emme ole yksin. Että tyypillisiä kroonisen kivun potilaita ovat juuri ääri-kunnianhimoiset ja sisukkaat nuoret. Hän lupasi briiffata psykologia tilanteesta ja varsinkin tästä blokista. Jos vaikka taitava psykologi voisi auttaa nuorta oivaltamaan sen "saat sen mistä luovut" ajatuksen. Hän kertoi myös heidän säännöllisistä tiimipalavereista, missä yhdessä pohtivat näitä case:ejä.  Miten upeeta kun on oikeesti kokonaisvaltainen koppi - eikä vaan nettisivuilla ... 

Live and learn? Tai sittenkin experience trauma and learn?

Siitä on tasan 2kk, kun viimeksi kirjoitin. Olisipa hyviä uutisia... Ajattelin, että ei ole, mutta luin tuon edellisen postauksen ja täytyy sanoa, etten muista koska kipu olisi peak:annut noin, että ambulanssin soittaminen tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Eli sehän on hyvä uutinen! Kahdessa kuukaudessa on tapahtunut ainakin seuraavat asiat: Koko joulukuu rampattiin säännöllisesti Lastensairaalan kipukeskuksessa. Fyssaria ja psykologia. Fyssarilla mentiin lempeästä lähestymisestä järeämpään ja kuntoutustreeniin tuli lisä-intensiteettiä (toteutus tosin vähemmän intensiivistä - koska kipu), koska lempeä lähestyminen ei tuottanut tulosta Lääkäri määräsi toisen lääkkeen annostuksen lisäämistä tuplaan - ehkä se on vaikuttanut megakipu-peak:ien vähenemiseen/loppumiseen? Joululomalla otettiin iisisti ja nautittiin - oli ihanaa! Vaikkakin erilaista. Meidän onneksemme oli sen verran huonot ulkoilukelit, että sisähengailu ei tuntunut muistakaan harmilliselta. Tammikuussa kipukeskuksen yhteisvastaan...