Siirry pääsisältöön

Hengitys kerrallaan

 Olikohan se universum, joka ajoitti tähän kylkeen myös oman opiskeluni sertifioiduksi työelämän tunnetaito-osaajaksi? Opinnot lähtivät käyntiin samalla viikolla huhtikuussa, kuin se lapsen mitätön pieni loukkaantuminen tapahtui ja silloin ajatus oli, että parantuminen tapahtuisi viikossa. Ensi viikolla valmistun sertifioiduksi työelämän tunnetaito-osaajaksi ja lapsen parantuminen ei ole edes vielä lähtenyt käyntiin. Päinvastoin. 



Opiskelukokonaisuuden ensimmäisestä päivästä jäi paljon mieleen - päällimmäisenä "hengitys kerrallaan"-ajattelu. Se kantoi läpi koko loppukevään, kesän ja alkusyksyn. Ja siihen turvaudun edelleen joka päivä.

Tekisin mitä vaan, jos voisin siirtää lapseni kivun ja tuskan itselleni. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, joten teen parhaani siinä, että kuljen rinnalla, annan tilaa kaikille tunteille, kannustan sopivasti, johdan omaa tunnemaailmaani edes jotenkin ja mahdollistan mahdollisimman normaalin arjen.

Voisin veikata, että tunnetaidot ovat olleet tärkeämmässä roolissa viimeisten kuukausien aikana, kuin koskaan aikaisemmin. Olen tietenkin tiedostanut niiden merkityksen aina. Mutta nämä uudet tunteet ja sfäärit missä ollaan oltu nämä viimeiset kuukaudet ovat kyllä tarjoilleet paljon harjoitusmateriaalia. 

Eli kiitollinen siitä, että nämä opinnot osuivat juuri tähän. Koko skaala tunteita joka päivä. Elämä <3 







Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkä matka

Turha sitä on liikaa katsoa taaksepäin. Silti annan itselleni luvan tuntea laajan skaalan vaikeita tunteita liittyen siihen, että aivan mitättömän pieni loukkaantuminen huhtikuussa triggeröi aivan hurjan tapahtumaketjun. Jossitella, sitäkin olen tehnyt ja tulen todennäköisesti tekemään ja ehkä joku päivä pystyn siitä päästämään irti. Tunteita ja oppeja Tapahtumaketju sisältää lukuisia lääkärikäyntejä, magneetteja, röntgeniä ja eri lääkäreiden eri lausuntoja. Huolta, toivoa, helpotusta ja taas kasvavaa huolta. Vähättelyä, liioittelua. Epäuskoa, taistelutahtoa, energiaa ja apatiaa. Vihaa, ärsytystä, katumusta. Häpeää ja turhautumista. Ja myös iloa. Läheisyyttä. Surua. Ja valtavasti rakkautta. Ja oppimista. Vielä muutama kuukausi sitten en edes tiennyt että CRPS on olemassa. En todellakaan tiennyt aivojen kipukeskuksesta mitään. En tiennyt, että aivot voivat kivun takia hylkiä raajan. Ja ehkä nolointa - ja tärkeintä - kaikesta: en tiennyt, että vaikka on vakuutus, niin  Lastensairaala...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Riittää, että onnistun joskus

Tällä hetkellä meidän kodissamme käydään suhteellisen paljon vaikeitakin keskusteluja. Vaikeimmat ovat niitä, kun lapsen pelko omasta identiteetin murenemisesta on läsnä. Niistä en edes kykene kirjoittamaan mitään ainakaan vielä. Mutta moni niistä liittyy siihen, että kuntoutusta ei voi tehdä toisen puolesta ja pitää uudestaan ja uudestaan muistuttaa kuntoutuksesta ja välillä turhauttaa. Välillä tuntuu, että olen aivan hukassa ja suusta tulee vain "vääriä" asioita. Ei uskoisi, että kyseessä on sertifioitu tunnetaito-osaaja, kun tulee huudettua aivan älyttömiä asioita... "Tuntuu, ettet itse ole omalla puolellasi! Miksi sä et TEE niitä asioita, mitä lääkäri/fyssari ohjeistaa? Miten VOI olla, että olet ollut tuntikausia siinä, etkä ole KERTAAKAAN karaissut tai käyttänyt TNS-laitetta tai tehnyt muita harjoituksia? Kukaan muu ei voi niitä treenejä tehdä sun puolesta! Se raaja EI PARANE jos sä et oikeesti TEE niitä asioita!"   Luonnollisesti asiaan vaikuttaa oma energiata...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Explaining pain

  Fyssarin vinkistä löysin tämän videon. Krooninen kipu kuvattu viidessä minuutissa.
Lähetä kommentti
Lue lisää