Siirry pääsisältöön

Tanssiterapiaa

Kävin työpsykologilla, ja kun olin pitkään puhunut huolistani, ajatuksistani, tapahtumista ja tarpeesta saada työkaluja hanskata arki kaiken tämän keskellä hänen ensimmäinen kommentti oli "En ole lääkäri, mutta kuulostaa siltä, että lapsellasi on hermopinne." Eli ei ollut kovin lupaava alku... Lopulta sain vinkin pitää päivitäisen huolihetken ja muutaman muun hyvän ajatuksen: että meidän mieli tuottaa vaikka mitä höpönpöppöä. Ja mitä korkeakoulutetumpi on, sitä enemmän uskoo omaa mieltään... Se oli hyödyllinen oivallus ja olenkin jakanut sitä oivallusta eteenpäin!

Olen tässä kuukausien aikana todennut ja kokenut, että minun parasta terapiaa on Marko Bjurströmin tanssitunnit. Ovat aina olleet sitä, mutta nyt niiden arvo on kasvanut valtavasti! Kiitos Marko ja Stepup!





Tanssin lisäksi minulla toimii konsertit, musikaalit ja keikat. Ihana musiikki! Olen onnekas, kun taas pääsee kokemaan live-musiikkia! Espoon viinifestarit tarjoili vaikka mitä helmiä! Ex-tempore Ed Sheeran keikka oli huikea kokemus. Antti Tuiskun Bailantai myös. Ja Priscilla musikaali! Ja muutama muu pienempi keikka, esim työkaverin Hiekka-bändin keikka.

Kaikki nuo yllämainitut: terapiaa! Parasta sellaista! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkä matka

Turha sitä on liikaa katsoa taaksepäin. Silti annan itselleni luvan tuntea laajan skaalan vaikeita tunteita liittyen siihen, että aivan mitättömän pieni loukkaantuminen huhtikuussa triggeröi aivan hurjan tapahtumaketjun. Jossitella, sitäkin olen tehnyt ja tulen todennäköisesti tekemään ja ehkä joku päivä pystyn siitä päästämään irti. Tunteita ja oppeja Tapahtumaketju sisältää lukuisia lääkärikäyntejä, magneetteja, röntgeniä ja eri lääkäreiden eri lausuntoja. Huolta, toivoa, helpotusta ja taas kasvavaa huolta. Vähättelyä, liioittelua. Epäuskoa, taistelutahtoa, energiaa ja apatiaa. Vihaa, ärsytystä, katumusta. Häpeää ja turhautumista. Ja myös iloa. Läheisyyttä. Surua. Ja valtavasti rakkautta. Ja oppimista. Vielä muutama kuukausi sitten en edes tiennyt että CRPS on olemassa. En todellakaan tiennyt aivojen kipukeskuksesta mitään. En tiennyt, että aivot voivat kivun takia hylkiä raajan. Ja ehkä nolointa - ja tärkeintä - kaikesta: en tiennyt, että vaikka on vakuutus, niin  Lastensairaala...

Riittää, että onnistun joskus

Tällä hetkellä meidän kodissamme käydään suhteellisen paljon vaikeitakin keskusteluja. Vaikeimmat ovat niitä, kun lapsen pelko omasta identiteetin murenemisesta on läsnä. Niistä en edes kykene kirjoittamaan mitään ainakaan vielä. Mutta moni niistä liittyy siihen, että kuntoutusta ei voi tehdä toisen puolesta ja pitää uudestaan ja uudestaan muistuttaa kuntoutuksesta ja välillä turhauttaa. Välillä tuntuu, että olen aivan hukassa ja suusta tulee vain "vääriä" asioita. Ei uskoisi, että kyseessä on sertifioitu tunnetaito-osaaja, kun tulee huudettua aivan älyttömiä asioita... "Tuntuu, ettet itse ole omalla puolellasi! Miksi sä et TEE niitä asioita, mitä lääkäri/fyssari ohjeistaa? Miten VOI olla, että olet ollut tuntikausia siinä, etkä ole KERTAAKAAN karaissut tai käyttänyt TNS-laitetta tai tehnyt muita harjoituksia? Kukaan muu ei voi niitä treenejä tehdä sun puolesta! Se raaja EI PARANE jos sä et oikeesti TEE niitä asioita!"   Luonnollisesti asiaan vaikuttaa oma energiata...

Explaining pain

  Fyssarin vinkistä löysin tämän videon. Krooninen kipu kuvattu viidessä minuutissa.