Eli oli taas käynti kipufyssarilla lastensairaalassa ja olipa taas antoisa oppitunti kaiken fysioterapian lomassa.
Aikaisemmin meille ja lapselle on selitetty asiaa tämän kuvan avulla ja seassa on vilissyt termejä, joita en itsekään ihan vielä ole ymmärtänyt ja lapsi on koittanut pysyä kärryillä ja nyökkäillyt niin kuin minä itsekin...
Fyssari oli itse juuri ollut ylilääkärin koulutuksessa ja sieltä poiminut mukaan metaforan tällaisesta kroonisesta kivusta, jonka lapsikin ymmärsi ja joka jäi mieleen.
Ruuhka!
Kun hermosto toimii niin kuin pitää, niin signaalit kulkevat hermoratoja pitkin sujuvasti. Se on kuin tieverkosto, jossa kaikki autot, bussit, ambulanssit, pyörät, kuorma-autot ja moottoripyörät kulkevat vapaasti molempiin suuntiin.
Erilainen kosketus, lämpötila, nipistäminen, hipaisu, liike, kutittelu, kipu jne - jokainen aistiärsyke pääsee kulkemaan sellaisenaan hermoja pitkin aivoihin ja aivot tekee niistä oikean tulkinnan.
Kroonisessa kivussa on kyseessä megaruuhka siellä tieverkostossa. Jopa kolarin aiheuttama. Mikään kulkuneuvo ei pääse ruuhkasta läpi ja jokainen - riippumatta siitä mikä se on - tuottaa aivoissa saman tulkinnan: kipu. Auts.
Tätä ruuhkaa ylläpitää ja jopa ruokkii kehon stressitila.
Tätä asiaa on tosiaan useaan otteeseen selitetty meille ja lapselle ja siksi oli erityisen huikeaa seurata, kun lapsi isälleen sitten selosti tätä asiaa ja kuvaili asiaa metaforan kautta. Ja illalla vielä nukkumaan mennessä totesi, että aikaisemmin on kokenut, että ei oikein ymmärrä ja asiantuntijat ovat viljelleet kaikennäköistä asiantuntijakieltä ja lapsi ollut suhteellisen pihalla. Me myös. Mutta että nyt vihdoin joku selitti asiaa tavalla, josta lapsikin sai jotenkin kiinni.
Hermostossa ruuhkaa. Raajassa ruuhkaa. Signaalit ei mene läpi. Aivot tulkitsevat väärin.
Ei mitään hätää.
Kommentit
Lähetä kommentti