Siirry pääsisältöön

Tunnetaidot syvän yhteyden edellytyksenä

Olen usein kaiken tämän painajaisen keskellä pysähtynyt pohtimaan tiettyä paradoksia. Eli sitä, miten paljon hienoja hetkiä meillä koko ajan on kaikesta extreme-kivusta huolimatta. Naurua, hassuttelua, aitoa kohtaamista ja yhdessäoloa. Sekä määrällisesti että laadullisesti. Treenejä on vähemmän ja sitä kautta enemmän oleskelua. Myös paljon syviä ja vaikeitakin keskusteluja. Ja sitä kautta ehkä välillä jopa syvempi yhteys?

Se, että meillä on kyky tunnistaa mitä tunnemme ja ajattelemme. Ja että meillä on sanat sanoittaa sitä. Siinä varmaan on avain siihen, että meillä on yhteys itseemme ja sitä kautta aito yhteys muihin. Miten voisimmekaan aidosti olla yhteydessä muihin, jos emme itse osaa tulkita tai sanoittaa mitä tunnemme, ajattelemme, tarvitsemme ja kaipaamme?

Kuulin jostain lauseen: we judge others based on behaviour and ourselves based on intent. Se oli iso oivallus minulle - vaikka niin itsestäänselvä onkin. Se myös kehottaa meitä katsomaan käytöksen taakse. Jos toinen käyttäytyy huonosti, niin mitäköhän siellä taustalla on?

Kurssi tarjosi tähän myös hyvän työkalun: KYARHEM.


Olen aikaisemmin lähinnä miettinyt David Rock:in SCARF (Status, Certainty, Autonomy, Relatedness, Fairness) mallia, mutta nyt olen tykästynyt tähän KYARHEM-malliin.

Täällä kotonakin on hyvä tiedostaa, että se "fyysinen kipu" on oikeastaan tällä hetkellä vain seuraus eikä juurisyy. 

Mutta tosiaan: elämä koostuu pienistä hetkistä - onneksi meillä on paljon hienoja sellaisia <3

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Riittää, että onnistun joskus

Tällä hetkellä meidän kodissamme käydään suhteellisen paljon vaikeitakin keskusteluja. Vaikeimmat ovat niitä, kun lapsen pelko omasta identiteetin murenemisesta on läsnä. Niistä en edes kykene kirjoittamaan mitään ainakaan vielä. Mutta moni niistä liittyy siihen, että kuntoutusta ei voi tehdä toisen puolesta ja pitää uudestaan ja uudestaan muistuttaa kuntoutuksesta ja välillä turhauttaa. Välillä tuntuu, että olen aivan hukassa ja suusta tulee vain "vääriä" asioita. Ei uskoisi, että kyseessä on sertifioitu tunnetaito-osaaja, kun tulee huudettua aivan älyttömiä asioita... "Tuntuu, ettet itse ole omalla puolellasi! Miksi sä et TEE niitä asioita, mitä lääkäri/fyssari ohjeistaa? Miten VOI olla, että olet ollut tuntikausia siinä, etkä ole KERTAAKAAN karaissut tai käyttänyt TNS-laitetta tai tehnyt muita harjoituksia? Kukaan muu ei voi niitä treenejä tehdä sun puolesta! Se raaja EI PARANE jos sä et oikeesti TEE niitä asioita!"   Luonnollisesti asiaan vaikuttaa oma energiata...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Explaining pain

  Fyssarin vinkistä löysin tämän videon. Krooninen kipu kuvattu viidessä minuutissa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kipu-psykologikäyntejä ja jälleennäkemisiä

 Juuri nyt lapsi ekaa kertaa kipu-psykologilla, jonka jälkeen taas fyssari. Jännitettiin koko viikonloppu onnistuuko, kun oltu kipeenä. Onneks jo eilen alkoi näyttää tosi hyvältä ja päästiin! Olen iloinen, että nyt tämäkin prosessi käynnistyy.  Tämä huone on kiva! Täällä pystyy työskentelemään ja vaan olemaan. Jatkan tätä vasta nyt myöhemmin, koska minut haettiin tuolta pois ja minäkin pääsin psykologille! Olen kyllä niin kiitollinen veronmaksaja. En tiennyt, että olisi myös minun psykologikäyntini, joten en ollut valmistautunut. Oli kyllä sellaista tajunnanvirtaa - ei päätä eikä häntää.. Noh - onneksi se jatkuu! En oikein tiedä sainko siitä mitään muuta vielä, kuin kuuntelevan korvan ja jotain vahvistusta. Olenhan tätä itse-terapioinut jo pitkään - muun muassa kirjoittamalla. Ja siis oli ihanaa vain puhu jollekin, josta tiesi että hän TODELLAKIN ymmärtää mistä kyse. Tuntuu, että sellaisia ei paljoo tule vastaan... Fyssarin kanssa sitten juteltiin lapsen käynnin jälkeen ja oli...
Lähetä kommentti
Lue lisää