Viimeksi pohdin täällä sitä, että miten lääkkeenvaihto tulee menemään... No sehän ei mennyt ollenkaan hyvin - ja lopulta myös ilmeni, ettei lääkkeenvaihtoa pitänytkään tehdä...
Perjantaina Noritren jäi pois ja tilalle tuli Pregabalin. Kuulemma tämän piti vaikuttaa nopeammin. Nyt ei enää ollut kyse masennuslääkkestä vaan enemmän epilepsialääkkeestä, jota käytetään myös neuropaattisen kivun hoitoon. Kuulosti just hyvältä!
Muttei tuntunut... Tämä on myös epäloogista, koska Noritren on sellainen lääke, että se alkaa hiljalleen vaikuttaa ja sen vaikutus poistuu hiljalleen - eli se, mitä tapahtui ei ole loogista. Mutta eihän tässä mikään ole loogista...
Toinen yö oli jo todella tuskainen ja uni tuli vasta todella myöhään. Kipu jäi sellaiseen 11/10 tilaan, eikä hellittänyt, mitä se yleensä tekee. Lopulta tuli uni mutta herääminen tapahtui taas aikaisin ja yö jäi lyhyeksi. Kolmas yö oli vielä vaikeampi. Uni tuli vasta todella todella myöhään ja sitä edelsi äärimmäinen tuska, joka sitten helpotti, kun lapsi keksi alkaa selostamaan ääneen kivoja juttuja. Kuuntelin selostusta tosi pitkään ja lopulta ääni rauhoittui ja lopulta uni tuli. Olin viereisessä huoneessa ja vaan itkin. Oli jotenkin niin hurjaa.
Laitoin sitten aamulla viestiä lääkärille. Ja hän vastasi kattavasti.
Ensinnäkin Noritreniä ei ollut tarkoitus lopettaa vielä. Tämä oli mennyt meiltä täysin ohi puhelinvastaanotolla. Itselleni oli aivan päivänselvää että kahta tuollaista myrkkyä ei anneta samaan aikaan. Mutta olin väärässä. Molemmat vanhemmat olimme väärässä. Lääkkeen lopettaminen on epätodennäköisesti vaikuttanut kivunhoitoon, mutta se lääke on auttanut nukahtamiseen ja siten sen poisjättäminen on vaikuttanut kivun kokonaishallintaan.
Toiseksi lääkäri epäili, että "keskustelu magneettistimulaatiohoidosta olisi provosoinut kipua"? Lapsi nimittäin pelkäsi sitä ajatusta.
Kolmanneksi hän totesi, että lääkkeellisesti ei ole nopeita ratkaisuja tarjolla mutta kokonaistilanteen rauhoittaminen taittaa parhaiten ja nopeimmiten pahimpia oireita. Eli:
- stressin minimoiminen (syyslomalla helpompaa kuin muuten)
- treenien väliin jättäminen (aina yhtä vaikeaa)
- riittävät yöunet (lapselle aina ollut vähän vaikeaa - herää aina aikaisin)
- monipuolinen ja säännöllinen ravitsemus (tähän voi aina panostaa lisää)
- mielihyvää tuottavat asiat (kun treeni on parasta maailmassa joutuu tekee vähän duunia, että löytyy muita kivoja juttuja. Mutta: kotona höpsöttely sisaruksen kanssa jne - niin sellaista on paljon! Naurua, kikatusta, hassuttelua, fiilistelyä jne.)
Näillä siis mennään. Itse olen tällä viikolla onnistunut melkein kokonaan olla jankuttamatta kuntoutuksesta. Se nyt nimittäin ei ainakaan auta...
Kommentit
Lähetä kommentti